Liikevaihtoveron ja myyntiveron ero selitetään pähkinänkuoressa

instagram viewer

Arvonlisävero on vero, jonka jokainen kuluttaja joutuu kohtaamaan päivittäin. Se peritään kaikista tavaroista ja palveluista, joita käytetään päivittäin. Tässä artikkelissa voit lukea myyntiveron oikeusperustasta ja siitä, miten se eroaa myyntiverosta.

Kaikista tavaroista peritään arvonlisävero.
Kaikista tavaroista peritään arvonlisävero.

Myyntivero on ankkuroitu lakiin

  • Saksan kaupallinen myynti arvonlisävero niitä säännellään UStG: n (arvonlisäverolaki) 1 §: ssä.
  • Tämän mukaan tästä verosta veloitetaan muun muassa tavaroiden toimituksia ja muita palveluja, joita Saksan yritykset suorittavat maksua vastaan.
  • Laskentaperusteena ovat aina yrittäjän myyntitulot - riippumatta siitä, ovatko ne tavaroita vai palveluja.
  • Verokantojen määrää säännellään UStG: n 12 §: ssä. Normaali veroprosentti on tällä hetkellä 19% arviointiperusteesta eli myyntituotoista. Sitä vastoin alempaa 7%: n myyntiveroa sovelletaan tiettyihin myynteihin, jotka on lueteltu UStG: n 12 §: n 2 momentissa. Joten z. B. Päivittäistavarat, kirjat tai hotellimajoitukset verotetaan alennetulla verolla.
  • Yrittäjän laskulla asiakkaalle maksettava myyntivero lisätään tavaroiden myyntituloihin. Nämä kaksi yhdessä johtavat laskun bruttosummaan. Jos laskun summa näytetään ilman myyntiveroa, puhutaan laskun nettosummasta.
  • ALV- ja myyntiverovelvollisuus Saksassa

    Saksassa on myyntivero ja myyntivero. Vain yksi …

  • Joka tapauksessa asiakkaan on maksettava toimeksisaajalle laskun bruttosumma. Yrittäjä siirtää näin saadun myyntiveron yritykselle Verotoimisto pois. Koska verovelvollinen ja taloudellisesti veloitettu henkilö eivät ole samanlaisia ​​myyntiveron tapauksessa, liikevaihtoveroa kutsutaan myös välilliseksi veroksi.

Arvonlisäverossa on eroa

  • Käsite arvonlisävero esiintyy jokapäiväisessä kielessä useammin kuin termi arvonlisävero. Molemmat termit viittaavat kuitenkin periaatteessa samoihin tosiasioihin kuin edellisessä kappaleessa.
  • Ero piiloutuu yksityiskohtiin, erityisesti silloin, kun tuotantoketjussa on välimyyjiä.
  • Elinkeinonharjoittajan on myös maksettava myyntivero tuottajalta ostamistaan ​​tuotteista kauppahintaan on hankkinut, jolloin tuottaja on velvollinen maksamaan saadun myyntiveron verotoimistolle antaa pois.
  • Jos jälleenmyyjä myy tavarat loppukäyttäjälle korkeammalla hinnalla, loppuasiakkaan on maksettava myyntivero jälleenmyyjälle myyntihinnan kanssa.
  • Jälleenmyyjä puolestaan ​​ei siirrä saamaansa myyntiveroa kokonaisuudessaan verotoimistoon, mutta tasapainottaa myyntiveron, jonka hän itse on maksanut tuottajalle. Tämä ns. Ostovero vähennetään liikevaihtoverovelvoitteesta, joten vain erotus on maksettava verotoimistolle.
  • Näin varmistetaan, että kaikkien tuotantoketjuun osallistuvien on vain verotettava itse luomansa (lisäarvo). Asianomaisten osapuolten maksaman myyntiveron kokonaismäärä vastaa aina täsmälleen lopullisen asiakkaan maksettavaa myyntiveroa.
  • Loppukäyttäjälle ei ole eroa myyntiveron ja arvonlisäveron välillä, koska molemmat liittyvät tavaroiden kokonaismyyntituloihin.

Osa myynnistä on vapautettu myyntiverosta

  • Verotonta myyntiä säännellään myös lailla. Nämä poikkeukset on lopulta lueteltu myyntiverolain II jaksossa (§ 4 - § 9 USt).
  • Esimerkiksi ostaa postimerkit eivät ole myyntiveron alaisia. Ammattipätevyyttä palvelevien seminaarien osalta ei myöskään ole arvonlisäverovelvollisuutta.

Kuinka hyödylliseksi pidät tätä artikkelia?

click fraud protection